My best friend

Moi! Tässä postauksessa kerron teille mun parhaasta ystävästä. Itse kyllä salaa omassa mielessäni pidän häntä siskona. Me ollaan tunnettu ihan pienestä asti ja siksi kutsummekin toisiamme joskus vaahtosammuttimiksi. Hahah. On se niin hieno ihminen.
Hän on pikkumusta, helvetin enkeli; Ella Suominen.

Tä kuva on meistä ehkä kaikista ensimmäisin kuva. 12. huhtikuuta 1998.  Oltiin
kummatkin tolloin 5- vuotiatia. Ihan junnuja. Leikittiin poikien leluilla enimmäkseen,
nuket oli niin tyhmiä ja rumia. Autot ja robotit oli siistejä. 

Virpominen oli se kaikista hauskin ja rankin duuni koko vuoden aikana. Vihasin koristella
niitä vitun oksia, mutta ne kaikki karkit mitä sai... Ai että. Siitä riitti parille karkkipäivälle
syömistä. Mahtoikohan tämä olla ensimmäinen virpominen ikinä. Varmasti oli hienoo.
Vasemmalta oikeelle: meitsi, Ellan isoveli & Ella. Ollaan niin söpöjä. :D

   Me oltiin junnuina tosi usein yhdessä, leikittiin ja kiusattiin Ellan sisaruksia. Ella halusi joskus tehdä kahden hengen kerhon, johon kuuluttiin vain me kaksi. Hänen siskonsa ei saaneet liittyä kerhoomme, taisi Ella olla sen verran mustasukkainen.. :D Oi voi. Ei taida kirjoituskädet jaksaa edes kirjottaa kaikkea mitä haluaisin kertoa, mutta koitetaan nyt kuitenkin.

   Muistan sen kun tehtiin Ellan suihkuun semmonen liukusetti. Ellan suihku oli silloin tooosi iso. Laitettiin lattialle paljon saippuaa, otettiin vauhtia ja heittäydyttiin lattialle mahalleen ja liu'uttiin niin pirusti. Se oli hauskaa. Masu vähän naarmuilla, mut ei se silloin haitannu. 

   Olimme ala-asteen eri kouluissa, mutta kai me silloinkin joskus ehdittiin nähdä. Pyörät oli ala-asteella kova juttu. Meiän välimatka taisi olla se 6km ja poljettiin aina toistemme tykö leikkimään. Tai no aina ja aina - silloin kun jaksettiin ja ehdittiin.
   Ollaan käyty yhdessä itsepuolustuskurssi, joka kesti muuten kolme päivää, ja joka teki meistä paljon valppaammat Ruskon pimeillä kujilla. Hahah, voi helvetti. Taisin itse olla vähän ihastunut meidän itsepuolustuskurssin valmentajaan, jotenka eihän siitä mitään mieleen jäänyt.. ♥

Meidän bravuuri oli oma tekemä pitsa. Jumalauta ko ensmäise kerran tehtiin, nii
jäihän siihen ihan koukkuun. Oli se niin hyvää. Kunnon kasa täytteitä ja hirveesti juustoo.
Viimeks ko tehtiin niin oli pakko punnita tekeleemme, ja painoihan se komiat 5,5kg
ilman peltiä. Siis 5,5kg. Onhan se ihan perus. Basic. 

   Joskus oli myös tapana karata yöllä kotoa, ja hakeuduin Ellan seuraan aika usein. Kulkuvälineenä oli Helkama skootteri. Ja kullai se kulki. Myös 5 päällä. Siinä vaiheessa ohjattavuus oli vähän kyseenalaista, mutta hengissä kaikki ovat pysyneet. Tuuria taisi olla joka kerta mukana kun kyydissä oli kaksi tai enemmän. Öisin kävin Ellan kanssa skeittaamassa. Jep, se oli joskus tosi cool. Mulla oli oma Zoo Yorkin vitun hieno dekki. Ja se sai kyllä kokea kaikkea. Ja miksi öisin? Siksi, että olin niin paska ja en kehdannut skeitata muiden nähden. Hahah.

   Tämä on pakko kertoa yökarkailuista! Ella oli meillä yötä. Odotimme, että porukat oli nukkumassa, sitten lähti - action! Lähdimme terassin ovesta ulos, ja h-y-v-i-n hiljaa, ettei vain ketään herää. Terassin ovi piti hirveetä meteliä, joten se vaati taitoa avata se hiljaa. Kun pääsimme ulos, menimme autotalliin hakemaan skootteria. Autotallin ovet pitävät myös meteliä ja meteli kuuluu sisälle asti. Siinäkin piti olla hyvin varovainen. Avasimme autotallin ovet hiljaa ja työnsimme skootterin pihalle. Ovet takaisin kiinni ja menoksi. Skootteria ei voinut käynnistää pihalla, koska se vasta pitikin saatanallista meteliä. Se kuulosti ihan traktorilta. Joten se piti työntää n. 100 metriä postilaatikoille ja siellä vasta käynnistää. Sillä 100 metrin matkalla oli myös esteitä. Kun ohitimme meidän talon, niin valot syttyvät. Hemmetin liiketunnistin. Se oli kaikista pahin. Silloin juoksimme ja lujaa. Ainakin niin lujaa kuin skootterin kanssa pääsee. Mutta niin. Ellalla oli kerran hupparin taskussa karkkipussi. (Tai no varmaan useammankin kerran, mutta tästä kerrasta minäkin tiesin). Ennenkuin lähdimme skootterin kanssa törkeään juoksuun, sanoin Ellalle "Tärkeintä on, ettei mäystit tipu". Ella ymmärsi, mutta ei käytännössä. Lähdimme juoksuun ja huomasin kun Ella jäi jälkeen. Arvatkaas miksi? No siksi, kun se idiootti tiputtikin ne karkit. Liiketunnistin tunnisti meidät. Katsoin taakseni, ja huomasin kun Ella noukkii siellä karkkeja maasta kypärä päässä. Perkele nyt oli kiire. Selvittiin kuitenkin ja päästiin skeittaamaan.

Ellalla on himmeet tissit. Ihan törkeet. Ärsyttää, kun Ellalla on niin
isot. Korostan sanaa ISOT. Kännissä tai muuten vain oudossa mielentilassa
vertailemme tissejämme ja joka kerta tulemme siihen tulokseen,
että vittu Ellalla on isot tissit. Aina. Muutkin ovat sitä mieltä. Ellan tissit ovat aina
hyvä puheenaihe.  Ella osaa tehdä tisseillänsä mitä vain, Ella osaa esimerkiksi sheikata niitä. Mä en. Ella on kyllä kovin yrittänyt opettaa, mutta ei. En osaa. 

Happy Joe & Happy Ella ♥ Tässä kuvassa on paras siideri ja paras ihminen.

Mikä Ellassa on parasta?

   Tämä on sinänsä ärsyttävä ja paha kysymys, koska Ellassa on niin paljon hyvää, etten jaksaisi kaikkea kirjoittaa. Ella on hyvä kuuntelemaan, Ella on rehellinen, Ella on lojaali, Ella on vaikka mitä.

   Mulla ja Ellalla on ihan varmaan joku connection. Tajuamme heti, mitä toinen tarkoittaa. Mulla ei ole kenenkään muun kanssa tommosta juttua. Pelkkä tietty katse riittää niin ymmärrämme asian. Siistiä ja parasta. 

   Parasta on se, että voin sanoa Ellalle mitä mieleen tulee. Voin sanoa suoraan jos mua vituttaa katsoa Ellaa, voin sanoa suoraan jos mua ärsyttää. Ella ei ota nokkiinsa, toivottavasti. Mulla on heikot hermot ja Ella kyllä tietää missä menee raja. Ja jos ei tiedä, niin opettelis sitte saatana. Se on ihan normaalia, että mulla menee hermot. Se EI tarkoita sitä, että vittu nyt ollaan riidoissa ja ei nähdä enää ikinä ja meidän pitäis sopia tämä kahden kesken kahvikupin äärellä ja vittu ei voi soitella eikä muutenkaan olla yhteyksissä eikä ainakaan facebook kavereita. Ei. Jos mulla menee hermot, niin sitten menee. Ja se on ohi noin 10 minuutissa. Ja jos ei mene ni menee joskus. Hermojen menettäminen ja vihaisuus ei ole sama asia.

   Parasta on se, että meillä on sama huumorintaju. Ymmärrämme toisiamme käsittämättömän hyvin. Samaa paskaa läppää kuullut tässä 18- vuoden ajan niin kai sitä pakko on jo ymmärtää. 

   Parasta on Ellan sairas nauru. Tai hänen isänsä mukaan "ihmissyöjän nauru". Kieltämättä kyllä. Ellan nauru on semmoinen ihmeellinen, joka kerta erilainen, ja erittäin äänekäs. Semmoista naurua ei kyllä toista ole. 

   Ellassa on niin paljon parasta, että en mä oikeesti jaksa kirjottaa. 

Mikä Ellassa on perseestä?

   Hmm... Ella on pihi. Se ärsyttää jotenkin, mutta ei ole kyllä tullut kovinkaan suureksi henkiseksi helvetiksi.

   Jokainen ihminen on jotenkin perseestä, niin on Ellakin. On Ellakin jotenkin ärsyttävä ja perseestä. Ne asiat on niin monimutkaisia, etten oikein osaa kirjoittaa niitä tähän. No okei, tässä tulee yks helppo. 

Ella ei ikinä aja autoa, vaikka sillä on ajokortti. Sitten se aina valittaa kun ei osaa ja se on perseestä. Vittu et kai osaakkaan jos et ikinä aja autoa! Tekemällä oppii. On myös ärsyttävää, että itse olen aina kuskina ja sehän on nykyään jo itsestäänselvää kaikille, että Amanda on kuskina. Olisi kiva joskus vaikka vaihtaa osia Ellan kanssa. Saisi joskus olla selvinpäin pari viikonloppua ja huomata sen, kuinka perseestä se on kun itse on yksin selvinpäin ja muut huutavat vieressä ihan turpa täynnä. Saatana. Olen ollut käsittämättömän kauan selvinpäin sen takia, koska olen kuski. Mutta entä jos en olekaan? Se vasta kummallista olisikin. Ei kukaan mua kuskiksi pakota, mutta se nyt aina menee siihen. :D

   Jotakin muuta... En jaksa kirjoittaa, jos kiinnostaa niin tulkaa kasvotusten kysymään. 

:DDDDD

Ehe ehe.

Taidettiin valvoa koko yö ja päivällä nukkua autossa kun ei enää jaksanut. Oli hauskaa...

Käytiin piknikillä. Säikähdettiin kun joku täysin valkoinen ufo-chihuahua-koira
tuli meiän kans grillailee. Siinä se pyöri ympyrää ja haisteli meitä. Kamala.

Badass.

Käytiin Klubilla kattomassa Yakuzi Patoo. Ella pakotti mut sinne ja loppujen
lopuks menin sitte. Oli ihan kivaa ja nättiä, mut seuraavana päivänä töihin
heti 7 aamulla. Huhhuh, se ei ollut kivaa. 

Hahah, Sirkus Caliba! On kyllä niin järkyttävä kuva ku voi vaan olla.
Ja jos halusi kuvaan aasin ja pellen kanssa, niin maksoi se 5euroa,
Vai oisiko ollut jopa 10euroa. Mutta silti, vittu mitä ryöstöä.

Silloin samana päivänä kun Jacksonin Michael kuoli, löysimme kuolleen linnun,
joka pursui valkoisia matoja, keräsi kärpäsiä ja haisi ihan hirveälle. Kaivoimme
linnulle kuopan ja hautasimme sen. Teimme sille ristin ja nimesimme linnun
Michael Jacksoniksi. Taisi olla suurikin kohteliaisuus Jacksonia kohtaan. :D

Olisihan tässä paljon muutakin kerrottavaa, mutta olen IP (ilonpilaaja made by Ella) ja en jaksa kirjoittaa enää. (Teko)Syynä siihen on, että olen kipeä.

♥:llä Amanda