Tänään on ollut kiva päivä. Vaikkakin erittäin huonojen ja lyhyiden yöunien jälkeen jaksoinkin painaa duunia, niin virtaa riitti myös illaksi. Kävimme parin kaverin kanssa Aurabiliksessä pelaamassa vähän reilun tunnin verran ja kyllä hauskaa oli. Vaikka oonkin aika sukka siinä hermoja koettelevassa lajissa, niin loppua kohden näytti jo vähän lupaavalta. Uudestaan ehkä jopa huomenna tai viimeistään viikonloppuna porukan kanssa!
Ja hei, oon tässä miettinyt vähän kaikenlaista (taas vaihteeksi), esimerkiksi viimeyönä tuli mietittyä paljon. Ja siis oon sitä mieltä, että tommonen turha yöajattelu pitäisi lailla kieltää, koska ei saa nukuttua yliaktiivisten ajatusten takia! Prkl. Mutta niin, asiaan.
Oon miettinyt, että miksi läheisten huoliin ja/tai ongelmiin tartutaan vasta viime tingassa? Vasta silloin, kun asiat ovat menossa jyrkästi alaspäin. En ymmärrä. Pakko myöntää, että itse olen tajunnut tuon asian vasta vähän aikaa sitten ja siihen on oma syynsä, jota en täällä viitsi kertoa. Pieni pelko ja huoli ihmisessä saa tekemään asiat eritavoin, kuten minä nyt. Haluan olla ystävilleni tukena, kun he tukea tarvitsevat. Ja pyrin olemaan tavoitettavissa lähes ympäri vuorokauden.
Asioita ei kannata jättää viime hetkeen, ei mitään asioita. Ei koulujuttuja, ei duunijuttuja, ei laskuja, ei läheisten murheita. Koskaan ei tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Ja sitäpaitsi, pienestä avusta tulee itsellekin hyvä mieli.
Pitäkää rakkaat lähellä ja huolta heistä! <3
-Amanda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti